Olen väsynyt, mutta pahin läkähdys ei vielä ole päässyt päälle. Sillä ensin pitää saada se valitus aikaiseksi. Voi ei, mun oli todella hyvä tarkoitus saada edes luonnosteltua/kaavailtua sitä viikonloppuna, mutta eipä tullut mitään. Koko viikon on ollut tapaamista siellä ja täällä ja se tietty vaatii heti veronsa.
Huomenna taas lääkäri tai oikeammin kolmikantatapaaminen, onneksi mun kirjaaja on ajantasalla mun ajatuksista ja tarkoituksista. Uskalsin sanoa hänelle etten enää jaksa ja hän laittoi tuulemaan, annoin kiitosta. Mitään kamalaa ei tapahtunut, vaikka myönsin tarvitsevani apua. Luultavimmin, jos saan lisää hyviä kokemuksia niin uskallan olla rehellinen sekä itselleni että muille.
Unet on olleet hurjia, mutta jotenkin kuitenkin selkoisempia kuin aikaisemmin. Yöt on kai menneet hampaita kirskutellessa - ihan kirjaimellisesti - sillä tänään heräsin hampaanpala suussa.
Tosi outo olo, jotenkin epätodellinen tai ehkä oikeampi sana olisi olematon. En kuulu mihinkään. En ole pois mistään. Sosiaalisuudesta ei tietoakaan. Voi kääk !
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti