maanantai 18. toukokuuta 2009

Mulla on niin kova ikävä ystävääni.

Olisi niin paljon asioita, jotka haluaisin puida hänen kanssaan. Pohtia. Puhua puhki. Tulla ymmärretyksi. Tulla kuulluksi.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Uusi vuosi ja vanhat kujeet


Tässä on lanka, joka haluaisi isona huiviksi.
Mallista ei ole mitään aavistusta vielä(kään).
Senpä takia olen kutonut noin ja näin sekä näin ja noin,
odotellessani inspiraatiota.

Huivi tulee tämän kaveriksi, mutta en haluaisi tehdä
samalla pitsineuleella.
Luotu 110 s,
pitsineule Suuri Käsityö 2009/1 sivu 58
pitsipeiton ohje.

Vaihtoehdoiksi olen nyt löytänyt seuraavat
mallit Ullasta:







Kerrothan mielipiteesi.
Eniten kallistun pumpulin suuntaan.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Viiden juttu

Bongattu Annelta

Viisi asiaa pakastimessani:

1. twistersejä
2. vatelmia
3. aika vanha torttutaikinapaketti
4. ruispaloja
5. ruisleivän juuri

Viisi asiaa, kenties muutakin kuin vaatteita, vaatekomerossani:

1. koruja
2. hajuvesiä
3. leluja (odottavat varastointia)
4. suoristusraudat (hiusten)
5. suklaata

Viisi asiaa autossani (silloin kun oli auto):

1. modern talking -kasetti
2. kasettisoitin (pöytämalli pattereilla)
3. sulakkeita
4. harjarapa-yhdistelmä
5. puolipeitto (piti välillä käyttää sateella, jottei sataisi tuulilasin alareunasta vesi sisään)

Viisi asiaa käsilaukussani :

1. lompakko
2. avaimet
3. kirjaston palautus- ja lainauskuitteja (runsaasti eli paljon)
4. liian iso muistikirja unohtumattomille ajatuksille
5. bussin aikataulukirja, somsolan kiviä, mp3 ja kaikkea pientä tärkeää

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Testaa

Olisiko aika pitää tipaton lokakuu?

Testaa oletko alkoholisti?

tiistai 30. syyskuuta 2008

Kärsimystä julkisessa liikenteessä

Auto kotiin ja bussilla töihin. Se olisi helpommin sanottu kuin tehty. Bussin pysäyttäminen on oma taiteenlajinsa.

Näytänkö pysähtymismerkin liian aikaisin vai liian myöhään? Miten pysäytän juuri oikean bussin, kun ne ajavat yhtenä pitkänä letkana? Pahimmassa tapauksessa oma bussi ryhmittyy vasemmalle kaistalle muiden taakse, jolloin pitäisi ampua hätäraketteja saadakseen katsekontaktin kuskiin. Jos muita busseja ei ole häiritsemässä, niin kuskit katselevat järjestään vasemmalle ja saat seistä lapio suorana lippua heilutellen, kunnes kuski viime tingassa väläyttää vilkkua ja koukkaa pysäkille.

Ovi ei koskaan osu kohdalle. Jos seisot paikallasi, kuski tulkitsee ettet ole tulossa kyytiin, ja heittää kurat kengillesi. Jos liikut oikealle,niin kuski painaa kovemmin jarrua ja jos liikut vasemmalle, niin hän höllää sitä. Tarkoitus lienee saada ovi vähintään kymmenen metrin päähän paikasta jossa seisot.

Millaisen lipun pyydän kuskilta? Jos sanoo keskustaan, niin koko bussi nauraa takapenkkiä myöten. Jos sanon kertamaksu, niin kuski vittuilee:"lasten vai aikuisten", ja tietysti maksajan iästä riippumatta. Sitten on vielä seutulippuja ja muita hässäköitä, mutta kuskilta ei apua heru, hän on kiinnostuneempi vasemmasta sivupeilistä kuin sinusta.

Maksu pitäisi suorittaa tasarahalla. Kokeile maksaa satasen setelillä kertamaksu ja kuski kaivaa sinulle ämpärillisen vaihtorahaa takaisin.Laitanko rahat tiskille vai lyönkö ne kuskille kouraan? Teit niin tai näin, kuski murahtaa ja vittuilee minkä kerkiää. Kun laitoin kahdenkympin setelin tiskille, kuski kehtasi murahtaa: Suorista se! Missä vitussa lukee, että rahat viikattuna kiitos? "Anteeksi herra kuljettaja, mutta nyt ei tullut mankelia mukaan". Ei ihme, että joku leimaa lippunsa sijasta kuskia nyrkkiraudalla turpaan.

Pidä kiinni. Kuskeilla on kiihdytysajajan refleksit ja keilaajan pelisilmä. Pitää saada monta näyttävää kaatoa. Bussin nytkähtäessä liikkeelle alkaa ihmisflipperi. Yrität epätoivoisesti poukkoilla kohti takaosaa huomataksesi, että vain käytävän puoleisilla penkeillä istutaan,tai niillä matkustaa jonkun ostoskassi. Kun ystävällisesti pyydät saada istahtaa "vapaalle" paikalle, niin matkustaja nousee hitaasti kuin lehmä suosta, mittaillen sinua katseellaan, ikään kuin arvioiden sinun hygieniatasosi luokitusta. Jos bussi on tyhjä, sinusta tulee automaattisesti spurgumagneetti. Bussikuskeilla on pirullinen tapa haalia kyytiin kaikki haisevimmat spurgut mitä maa päällään kantaa, ja he kaikki haluavat tulla laulamaan juuri sinulle. Ei auta mikään, spurgun on pakko liimautua kainaloosi kuin kuumemittari. Jos olet hiljaa, olet paska jätkä, jos avaat suusi hän oksentaa siihen. Pahimmassa tapauksessa kuski heittää sinut ulos.

Linja-autossa on tunnelmaa ja sen voi aistia esim. nenällään. Krimi-turkkeihin puetut muumiot miehittävät bussin etuosan, ja he yrittävät peitellä vuotavista kroonikkovaipoista leviävää eteeristä tuoksuaan kaatamalla pullollisen myskiä päällensä. Takapenkillä matkustavalle astmaatikolle tämä on kuin sinappikaasua, ja hän joutuukin pumppaamaan inhalaattoriaan kuin olisi täyttämässä jalkapalloa. Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvin ärsyttämä suolisto saa matkustajat moukaroimaan karmeita lettupieruja. Miksei sitä voinut paukutella bussia odotellessa, pitikö ne parhaat pommit säästellä bussiin.

Älä koskaan istu takaovien läheisyydessä. Kun ovet aukeavat, joudut auttamaan äitiä jonka rattaissa istuu 13-vuotias poika. Kiitoksen sanaa ei heru, ja kun yrität takaisin paikallesi, niin hehkeä kassi-alma on taikonut juustosämpyläsi sillivoileiväksi istumalla hajareisin eväskassisi päälle. Jos yrität lukea lehteä bussissa, niin hartioillesi kasvaa äkkiä kaksi päätä lisää. Bussista poistuminen on sekin suuri seikkailu.

Bussissa ei ole tapana paljoa puhua, ja katsekontaktia tulee vältellä. Kun joku ikkunapaikkalainen haluaa jäädä pois, hän pomppaa pystyyn kuin jousi ja mitään sanomatta pyyhkii suupielesi takamuksellaan ähkiessään ylitsesi käytävälle. Toinen ihmistyyppi samassa tilanteessa tyytyy vain kyyhöttämään sikiöasennossa ja aina pysäkin kohdalla kuuluu syvä huokaus.Kun sitten tilanne tulee omalle kohdallesi, niin painonappia ei näymissään. Vieressäsi istuva norsu on nukahtanut fiikus sylissään ja ei tee elettäkään siirtyäkseen. Pysäkki häämöttää jo edessä ja et ole päässyt edes käytävälle. Dyykkaat läpi fiikuksen käytävälle huomataksesi, ettei se vitun painonappi edes toimi. Sanot kuskille, että haluat seuraavalla pois ja kuski jarruttaa niin, että etupenkin vanhuksen lasisilmät poksahtavat lentoon kuin samppanjapullon korkit. Bussi pysähtyy, mutta ovet eivät aukea. Kuskin viimeiset saumat vittuilla: "Poistutaan takaovista".

Tällä kertaa bussi sentään pysähtyi. Yleensä se vain hiljentää ja olettaa mummeleiden loikkivan ulos kahdenkympin vauhdissa. Ovathan ne voltteja heittelevät eläkeläiset hilpeän näköisiä, mutta puuhun osuessaan ne voivat haitata kuukkeleiden pesintää.

maanantai 4. elokuuta 2008

Voitto kotiin

Tarttis tehdä monia(kin) asioita.

Tarttis tehdä jotain tän blogin ulkoasulle.
Tarttis kirjoittaa ystävästä, jotta oma mieli helpottaisi.
Tarttis saada maata lahnana, ei olla äiti, ei olla sairas, ei olla sisko, ei olla lapsi. Tämä kesä on ollut minulle liian reipasta menoa. Tarttee lomaa.
Tarttis tehdä käsitöitä, neuloa.
Tarttis askarrella, halu on suuri - aikaa vähän.

Mutta yksi tarttis on tänään hoidettu. Pitkään olen suunnitellut sanovani mitä olen mieltä, kun on sellainen tilanne päällä. Tänään sen tein. Tarjoilijat keskustelivat asiakkaasta (minusta) niin, että kuulin. Lamppu syttyi ja tajusin voivani sanoa siitä heille. Niinpä laskua maksaessani sanoin, että mikäli heillä on tarvetta ihmetellä asiakkaan tilausta niin olisi toivottavaa, että tekisivät sen edes niin ettei asiakas kuule. Voitin itseni, jeeeeeeeeeeeeee.
Olin kuin vuoren valloittanut, kun poistuin. Maa ei järissyt, salama ei iskenyt, mitään pahaa jälkiseurausta ei tullut, vaikka olin avannut suuni. Tämä täytyy tehdä toistekin ja vielä uudestaan ja vielä uudestaan ja vielä ja vielä ja huomaamattani uusi minäni osaakin avata suunsa ja puolustaa itseään ja osoittaa, että en ole kynnysmatto tuntemattomille enkä tutuillekaan.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Pulmallinen tilanne

En millään osaa päättää kummat sopisi paremmin tähän säähän.


Kuntoutus käyty - läpiviety. Teki hyvää olla ulkona kaikista rooleista.

Löysin uuden lelun.

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Palkkapäivä

Vihdoinkin sain rahaa - eihän siihen mennyt montakaan kuukautta ja heti tuhlaamaan. Kävin palkkapäivän kunniaksi hakemassa annoksen kung po -kanaa ja nyt se on massussa, nam.

Viimeiset pari viikkoa on mennyt sairastaessa, ääni on kateissa vieläkin, vaikka kortisonikuuri on jo lopuillaan. Pitäisi kuntoutua, sillä ensi viikolla olisi lähtö kuntoukseen, mutta mikäli ääni ei palaja niin eipähän tarvitse seurustella ja olla sosiaalinen.

Piristykseksi ostin tänään neilikoita, mun lemppareita ja parvekkeelle elämäni ensimmäisen pelargonian.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Uljas kielitaito

voi viedä pitkälle. Katsele täällä.